Kyllä, tämä on mahdollista, mutta sitä ei suositella esimerkiksi autoihin tai sovelluksiin, joissa esiintyy suuria lämpötilavaihteluita. Tällöin on tärkeää varmistaa, että haluttu akku – esimerkiksi perämoottoriin tai ruohonleikkuriin – pystyy tuottamaan käynnistysmoottorin vaatiman käynnistysvirran. Käynnistysvirtaa kuvaamiseen käytetään useita eri lyhenteitä sen mukaan, missä moottori on valmistettu tai minkä standardin mukaan se on hyväksytty.

Yleisiä käynnistysvirran lyhenteitä:

1. CCA – Cold Cranking Amps

• Määritelmä: Virta (ampeereina), jonka akku pystyy tuottamaan 30 sekunnin ajan lämpötilassa –18 °C ennen kuin jännite laskee alle 7,2 voltin (12 V akussa).
• Käyttö: Pohjois-Amerikan standardi, yleinen kylmissä olosuhteissa.
• Mitä korkeampi CCA-arvo, sitä paremmin akku soveltuu kylmäkäynnistyksiin.

2. CA – Cranking Amps (tunnetaan myös nimellä MCA – Marine Cranking Amps)

• Määritelmä: Mitataan samalla tavalla kuin CCA, mutta lämpötilassa 0 °C eikä –18 °C.
• Käyttö: Yleinen meriympäristöissä ja lämpimissä olosuhteissa, joissa suorituskyky on parempi korkeammissa lämpötiloissa.
• CA-arvo on aina korkeampi kuin saman akun CCA-arvo.

3. EN – European Norm

• Määritelmä: Eurooppalainen standardi (EN 50342) kylmäkäynnistysvirran mittaamiseen, pitkälti CCA:n kaltainen, mutta testimenetelmässä voi olla pieniä eroja.
• Käyttö: Yleinen Euroopassa, erityisesti autoakuissa.
• Voidaan pitää eurooppalaisena CCA-vastineena.

4. DIN – Deutsche Industrie Norm

• Määritelmä: Saksalainen standardi, jossa virta mitataan 60 sekunnin ajan lämpötilassa –18 °C.
• Käyttö: Vanhempi standardi, jota käytetään edelleen joissakin saksalaisissa tuotteissa.
• DIN-arvot ovat matalampia kuin vastaavat CCA-arvot.

5. IEC – International Electrotechnical Commission

• Määritelmä: Kansainvälinen standardointijärjestelmä, jota käytetään harvoin kuluttajatasolla.
• Käyttö: Lähinnä teknisissä tietolehdissä ja teollisissa määrittelyissä.